Jännevaivat

Tiede on viimeisen 20 vuoden aikana ottanut jättiläisen askelia kivun ymmärtämisessä ja nykyään tiedämmekin, ettei kipu ole niin mustavalkoinen asia, kuin aikaisemmin olemme sen ymmärtäneet olevan [1].

Biologiset, psykologiset ja sosiaaliset tekijät luovat yhdessä yksilön kipukokemusta ja tänä päivänä osaammekin sanoa, että kipu ja fyysinen vamma eivät aina kulje käsi kädessä, eritoten kun puhumme kroonisesta kivusta [1]. Yleisesti kivusta kirjoitan laajemmin blogissani.


Tendinopatia (yläkäsite jännevaivoille) on yleinen vaiva nuorista vanhuksiin. Jännevaivat jaetaan karkeasti akuuttiin tulehdukseen (tendiniitti) ja krooniseen tulehdukseen rappeuman kera (tendinoosi). Suurin osa tendinopatioista sijoittuu olkapään, kyynärpään, nilkan, sekä polven jänteisiin [2]. Näistä yleisimpiä ovat esim. juoksijan polvi, tenniskyynerpää, sekä kiertäjäkalvosinvaivat

 Akuutissa tendinopatiassa tulehdus on nähtävissä punaisena ihona sekä kuumuutena ja turvonneisuutena. Tämä reaktio akuuttiin ylirasitukseen on normaali ja ohitsemenvä muutamissa viikoissa [3]. 

Krooninen tendinopatia on edelleen osittain mysteeri. Sen syntymekanismeista väitellään jatkuvasti, osittain sen esiintyvyyden monimuotoisuuden ansiosta, jota alla olevat faktat saattavat hieman valottaa. 



Krooninen tulehdus jänteessä, vai onko sittenkään?

Monesti kuulee puhuttavan kantakalvon tulehduksesta, akillesjänteen tulehduksesta tai kiertäjäkalvosimenjänteen tulehduksesta. Yleinen käsitys tulehduksen läsnäolosta jännevaivoissa on vahva, vaikka tieteellinen kirjallisuus yrittää edelleen ymmärtää tulehduksen, ja rappeuman roolia jännevaivoissa. 

Klassinen tulehdusreaktio tapahtuu jänteessä, kun siihen kohdistuu jokin akuutti vamma tai ylirasitus. Tällöin jänteen ympärillä verenkierto kasvaa, nestettä kertyy ja immuunijärjestelmän sytokiinit (tulehdus reaktioista vastaavat entsyymit) aloittavat mylläyksensä, jossa solukkoa lähdetään korjaamaan myös jänteiden omien solujen (tenosyyttien) avulla. Kroonisissa jännevaivoissa asia ei ole niin yksiselitteinen, vaikka akuuteista tulehdusreaktioista tyypillisesti löydettäviä soluja on todettu olevan läsnä myös kroonisissa jännevaivoissa [4]. 

Jänteiden kroonisissa ylirasituksissa (tulehduksissa) on siis todettu olevan lisääntynyt määrä tulehdussytokiineja, kuten IL-1, IL-6, COX-2, TGF-α sekä TGF-β [5,6]. Kuitenkaan tämä tulehdus ei välttämättä ole ongelma, sillä näiden sytokiinien määrä kasvaa niin minimaalisesti verrattuna esimerkiksi akuuttiin traumaan. Viime vuosina näyttöä onkin alkanut kertymään, että jänteiden jaksottainen rasittaminen (liikunta) aiheuttaa jännesoluissa reaktion, joka on osittain vastuussa näiden sytokiinien läsnäolosta [7,8,9]. Ehkäpä nämä sytokiinit eivät siis ole se kaiken pahan alku ja juuri. 

Kroonisen jännevaivan syntyyn liittyy tulehduksen lisäksi myös kaksi muuta tekijää, Kollageenin (kehon yleisin sidekudos) sekasorto jänteessä, sekä tenosyyttien oma reagointi rasitukseen, muuttaen kollageenin tyyppiä [3]. Näyttöä on alkanut myös kertymään, ettei kollageenin sekasortoa välttämättä aiheutakkaan yli- vaan alirasitus. [10,11,12].

Krooniset jännevaivat ja niiden syntymekaanismit ovat siis edelleen arvoitus. Ylirasituksella on rooli tämän synnyssä, mutta liikkumattomuus saattaa myös olla suuremmassa roolissa kun uskomme. Positiivisena puolena, me tiedämme miten eri tendinopatiat oireilevat, sekä miten niitä voidaan hoitaa. 


Oireet

Tendiniitti (akuutti)

  • Kuuma iho alueella
  • Kipu
  • Turvotus alueellaa
  • Rajoittunut liikerata
  • Mahdollinen lihasheikkous

Vastaaville oireille voi olla myös muita aiheuttajia, siispä kannattaa konsultoida ammattilaista. 

Tendinoosi (krooninen)

  • Kipu joka saattaa olla läsnä koko ajan, esim. yöllä tai ilmentyä tietyn aktiviteetin aikana (ruuvimeisselin kääntö, näppäimistön naputtelu, portaiden kävely, juokseminen, olkapään liikkeet jne).
  • Kipu joka voi olla läsnä treenin alussa, mutta myöhemmin helpottaa.
  • Kipu joka on läsnä vain treenatessa tai sen jälkeen. Tauon pitäminen vie kivun pois, mutta aktiviteettiin palaaminen tuo kivun takaisin.

Yllä olevista oirekuvista näkee miten paljon nämä kaksi eroavat toisistaan. Akuutti tulehdus jänteessä on siis helposti erotettavissa kroonisemmasta vaivasta. 


Hoito

Millainen hoito siis toimii?

 Tällä hetkellä näyttö puhuu yleisesti jänteiden kuormituksesta eli liikunnasta. Ilmeisesti ei ole väliä onko kuormitus eksentristä vai konsentrista, kunhan jännettä kuormitetaan [13,14,15,16]. Vastaanotollani luomme sinulle sopivan kuntoutusohjelman, jolla jännevaivaa lähdetään hoitamaan. Alussa ohjelmaan kuuluu liikkeet, joilla kipua lähdetään kontrolloimaan. Tämän jälkeen siirrymme harjoituksiin, jotka fyysisesti lähtevät parantamaan jänteen rakennetta. Kuntoutusohjelma sisältyy hoitojen hintaan.


Tulehduskipulääkkeiden ollaan näytetty olevan heikohko tapa hoitaa kroonisia jännevaivoja [16]. Toki itse kivun tuntemukseen ne voivat auttaa ja täten olla täten osana hoidon kokonaiskuvaa. Kortisonipiikin ollaan näytetty antavan yleisesti vain lyhytkestoisen avun, ja pitkällä välillä liikunnan hyödyt ovat suuremmat [17,18,19]. Kortisonihoidoilla on todettu olevan niin eläin- kuin ihmiskokeissa lievä heikentävä vaikutus jänteen rakenteeseen [20,21,22].


Nykyään näkee manuaaliterapeuttien käyttävän mitä erilaisempia instrumentteja hoitaessa ylä- ja alaraajavaivoja. On erilaisia faskia veitsiä, rullia jne. Usein myös näitä käyttäessä kuvitellaan, että jos ihoon jää jälki, hoito varmasti toimii. Mitä tiede sanoo tähän?

Vuonna 2019 julkaistun systemaattisen katsauksen perusteella [23] voimme päätellä instrumenttihoitojen tehokkuuden ylä- ja alaraajavaivoihin (mukaan lukien jännevaivat) olevan miltei olematon. Siispä jänteiden hierominen poikittain tai pitkittäin mitä erilaisimilla välineillä ei muuta sinun solujen asentoa, palautumista, rakennetta tai nopeuta paranemisprosessia. 

Manuaaliterapialla voidaan auttaa kivun hoidossa, mutta ainoa mikä auttaa itse vaivaan on liikunta.