Kiropraktiikka
Mitä on kiropraktiikka, tai manuaalipulaatio hoitomuotona? Oletko miettinyt, että pystyykö kiropraktikko auttamaan vaivaasi? Kiropraktikot tunnetaan lähinnä selän naksauttelusta vaikka manipulaatio ja mobilisaatio (niks ja naks) ovat vain pieni osa laajoja hoitosuosituksia. Tällä sivulla käyn lävitse hieman historiaa ja käytäntöä, sekä mitä tiede sanoo nykyään kiropraktiksesta hoidosta ja mikä taas on niin sanottua humpuukia.
Yleistä
Kiropraktiikka on manuaalisen terapian ala, joka keskittyy diagnosoimaan, sekä hoitamaan tuki- ja liikuntaelinsairauksia, joista erityisesti selkään liittyviä kiputiloja. Suuret kansainväliset hoitosuositukset tukevat kiropraktista hoitoa, sekä yleisesti manuaaliterapiaa selkä- ja niskavaivojen hoidossa.
Yliopistokoulutus kiropraktikoilla on 5-6 vuotinen, jonka voi suorittaa useammassa Euroopan maassa, Pohjois-Amerikassa tai Australiassa. Toistaiseksi suomessa ei ole mahdollista suorittaa opintoja ja lähin instituutio löytyykin Tanskasta. Kiropraktikoiden työkuvaan vaikuttaa myös maa, jossa töitä tehdään, esim. Norjassa on oikeudet röntgen kuvantamiseen, sekä sairaslomien myöntämiseen, kun taas keskieuroopassa kiropraktikoilla on oikeudet reseptilääkkeiden määräämiseen. Suomessa vastaavia oikeuksia ei ole ja toimintaamme valvoo Valvira.
Historian havinaa
Keskittyminen selkärankaan on ollut keskipisteessä jo ammatin alkuajoista saakka. Ensimmäiset kiropraktikot uskoivat selkärangassa olevan niin kutsuttuja subluksaatioita (nivelen osittainen paikaltaan meno tai virheasento) ja lähtivät tätä käsitystä viemään eteenpäin. He uskoivat myös näiden subluksaatioiden olevan syy selkäkipuihin, kehon heikentyneeseen toimintakykyyn, sekä kehon kyvyttömyyteen parantaa itse itsensä ja täten johtaen jopa sisäelinvaivoihin.
Lääketieteen kehittymisen ansiosta voimme sanoa, että normaalissa selkärangassa kaikki luut ovat paikallaan juuri siellä missä niiden kuuluukin olla [1]. Varsinaisia virheasentoja ei siis luiden välillä ole olemassa, vaikka näistä kuulee miltei päivittäin saarnattavan. Sama pätee myös kehon muihin niveliin kuten S-I niveleen, josta kirjoitan myöhemmin pidemmän blogitekstin. Tieteellistä näyttöä ei ole myöskään tukemaan väitettä, että manuaalinen terapia pystyy vaikuttamaan sisäelinten toimintaan tai sairauksiin [2,3,4,5]. Joten ole rauhassa, selän pikku jumit eivät aiheuta sinun ärtynyttä vatsaasi tai rytmihäiriöitäsi.
Missä mennään nykyään?
Kiropraktiikka on vakiinnuttanut paikkansa kansainvälisissä hoitosuosituksissa alaselkäkivun [6,7,8,9,10] sekä niskakivun [11,12] hoidossa. Suositukset kuitenkin painottavat, että myös tämä hoitomuoto tulisi yhdistää liikuntaan sekä koulutukseen kivusta ja liikkumisesta. Yksittäisistä hoitomuodoista liikunta pitää paikkaa kärjessä. Kroonisissa alaselkäkivuissa hoitosuositukset puhuvat progressiivisen harjoittelun puolesta manuaaliterapian ollessa mukana tukena.
Tieteellinen näyttö kiropraktisesta hoidosta yksittäin ylä- ja alaraajavaivoihin on vajaa [13,14]. Näissä vaivoissa liikunan ollaan näytetty olevan numero yksi, jota manuaaliterapia voi kuitenkin tukea.
Kiropraktiikan ollaan myös näytetty paikoitellen olevan yhtä tehokas hoitomuoto migreeniin, kuin tietyt lääkkeet [15]. Migreenin tyyppejä on kuitenkin useita ja toistaiseksi on selvittämättä mihin näistä kiropraktinen hoito auttaa parhaiten. Siispä lisää tutkimusta tarvitaa ennen kuin vedenpitäviä väitteitä voidaan sanoa.
Näyttöä löytyy myös kiropraktisesta hoidosta niskakipuun sekä niskaperäiseen päänsärkyyn ja huimaukseen [16,17]
Tiivistettynä kiropraktisen hoidon ollaan todettu auttavan hyvin seuraaviin vaivoihin:
- Alaselkäkivut (välilevyperäiset, iskias, noidannuoli, ”fasettilukot” jne)
- Niskakipuihin
- Niskaperäiseen huimaukseen sekä päänsärkyyn
- Migreeniin
Kiropraktista hoitoa voidaan käyttää myös muissa tapauksissa, mutta haluan huomauttaa, että tämä hoitomuoto on vain osa suurempaa hoitokokonaisuutta.
Lisää kiropraktiikasta voi käydä lukemasta sivulta www.turkukiropraktiikka.fi