Urheiluvammat
Tiede on viimeisen 20 vuoden aikana ottanut jättiläisen askelia kivun ymmärtämisessä ja nykyään tiedämmekin, ettei kipu ole niin mustavalkoinen asia, kuin aikaisemmin olemme sen ymmärtäneet olevan [1].
Biologiset, psykologiset ja sosiaaliset tekijät luovat yhdessä yksilön kipukokemusta ja tänä päivänä osaammekin sanoa, että kipu ja fyysinen vamma eivät aina kulje käsi kädessä, eritoten kun puhumme kroonisesta kivusta [1]. Yleisesti kivusta kirjoitan laajemmin blogissani.
Urheiluvammojen yleinen periaate on kaikkialla kehossa sama. Kudokseen kohdistuu joko liian suuri akuutti tai krooninen stressi, joka ilmenee monella eri tavalla. Esimerkiksi polven raju kiertoliike aiheuttaa akuutin stressin sivu- ja ristisiteisiin, joka kudoksen kapasiteetin ylittäessään johtaa sen vaurioitumiseen. Kroonisessa tapauksessa stressi on yleisesti ottaen ylirasitusta. Tämä saattaa johtua muun muassa rasituksen yksitoikkoisuudella tai liiallisella määrällä ja voi kohdistua esimerkiksi luuhun (esim. marssimurtuma), jänteisiin (esim. hyppääjän polvi) tai bursaan (limapussin tulehdus). Jänneperäisistä vaivoista voit lukea lisää napin takaa
Lihasvammat ja niiden hoito
Lihasvammat ovat yleisiä urheilijoille ja vastaavatkin jopa 10-55 % kaikista akuuteista urheiluvammoista [2]. Yleisimmät alueet joihin vammat kohdistuvat ovat takareisi, etureisi, lonkan lähentäjät sekä pohkeet [3]. Reilut 90% näistä vammoista koostuu ruhjevammoista, venähdyksistä tai haavoista [4].
Lievempien urheiluvammojen (ei verenpurkaumaa, ei turvotusta tai pahaa kipua) kanssa voi pysyä aktiivisena, mutta varovaisena. Jos vamman vakavuus epäilyttää, konsultoi urheiluvammojen asiantuntijaa.
Vakavampien lihasvammojen kuten ruhjeiden tai venähdysten ja revähdysten hoidossa pätee yleinen käsitys, joka on miltei jokaiselle tuttu: kylmä, koho ja kompressio sekä lepo. Tämän hoitotavan ollaan todettu toimivan käytänössä , vaikkakin vankkaa tieteellistä näyttöä tämän kombinaation puolesta ei ole luotu [5]. Järvinen ja kumppanit ovat todenneet, että välitön lepo lihasvamman jälkeen edesauttaa lihasvaurion paranemista ja näin vältytään lisävauriolta, kuten ”lommoista” lihaksissa, verepurkaumilta ja liiallisen arpikudoksen muodostumiselta [4]. Saman tyyppisiä tuloksia ollaan saatu aikaiseksi kylmähoidolla, sikäli se aloitetaan välittömästi vamman syntymisen jälkeen [6]. Kompression ja kohon käytöllä ei näytä olevan vastaavanlaista hyötyä, kuin mitä levolla ja kylmällä. Kohon ja kompression vaikutukset ovat painottuvat lähinnä turvotuksen pienenemiseen, jolla saattaa olla vaikutusta kivun kanssa, mutta ei välttämättä paranemisen.
Muutamien päivien jälkeen vamman synnystä voi aloittaa reilumman yleisen liikkumisen kivun sallimissa rajoissa. Konsultaatio urheiluvammoihin erikoistuneen ammattilaisen kanssa kannattaa tehdä uudelleen noin 5-7 päivän jälkeen vamman synnystä. Tällöin pystytään määrittelemään tarkemmin vamman laajuus [7]. Kuntoutusharjoitukset, joilla pyritään takaisin yksilön tavoittelemiin harjotteisiin aloitetaan yleensä noin viikon sisällä vamman synnystä. Vastaanotollani luomme sinulle sopivan kuntoutusohjelman, jotta pääset mahdollisimman nopeasti takaisin harrastuksesi pariin.
Haluaisin painottaa, että jos joku huippu-urheilija tai somejulkkis sattuu käyttämään jotain hoitomenetelmää, se ei itsessään tee siitä toimivaa tai tieteen tukemaa. Alla on lista uhreiluvammojen hoitomenetelmistä, joilla ei ole tieteellistä näyttöä paranemisen nopeuttamiseen. Toisinsanottuna ”säästä rahasi lista”.
- Kinesioteippaus [8,9]
- Kuppaus (ei tutkimuksia)
- Faskian eri mobilisaatiot [10,11]
- Triggerpistehoidot [12]
Rasitusmurtumat
Rasitusmurtumia esiintyy juoksijoista sotilaisiin ja golfareista voimistelijoihin. Niitä ilmenee ympäri kehoa, mutta yleisimpiä ne ovat sääressä, sekä jalkapöydän luissa [13,14]. Syy näihin on jatkuva yksitoikkoinen stressi, joka muuttaa luussa toimivien solujen tasapainoa ja hidastaa uuden luun muodostumista. Tämän solujen solutasolla tapahtuvan muutoksen, sekä ylirasituksen myötä mahdolliset mikromurtumat eivät kerkiä paranemaan.
Rasitusmurtumien hoidossa lepo ja oikeanlainen rasitus ovat avainroolissa. Kuntoutusohjelma kestää yleensä 3-6 viikkoa ja muodostuu kolmesta osasta: 1. lepo, 2. Yleinen kuntoutus, 3. Paluu lajin pariin. Yksi tärkeimmistä asioista kuntoutuksen suhteen on löytää syy miksi rasitusmurtuma pääsi ylipäätään syntymään. Täten tulevaisuuden vastaavat ongelmat pystytään minimoimaan.